Julia Thurén on helsinkiläinen media-alan freelance-ammattilainen ja suosittu bloggari, jonka postaussarja #minäpuhunrahasta on herättänyt ihastusta ympäri Suomen mediaa. Julia näkee rahasta avoimesti puhumisen tasa-arvokysymyksenä, ja näyttää esimerkkiä puhumalla omista tuloistaan ja menoistaan hyvin suorasti: Juliaihminen-blogista löytyy esimerkiksi Julian kuukausibudjetti tarkasti eriteltynä.
Haastattelussamme Julia kertoo, miksi on tärkeää, että rahasta puhutaan avoimesti ja pohtii, miksi niin ei tehdä. Lisäksi kuulemme, mikä on Julian suhde luottoon ja lainoihin.
Mikä sai sinut aloittamaan #minäpuhunrahasta-postaussarjan?
Sijoitusblogit ja rahablogit ovat oma genrensä, mutta perus lifestyle-blogeissa raha jää pois, vaikka puhutaan ihan kaikesta muusta. Minua on myös kiinnostanut raha tosi paljon ihan ilmiö-tasollakin, niin ajattelin kirjoittaa tästä enemmän.
Minkä takia on tärkeää, että rahasta puhutaan?
Siihen on monta syytä. Ennen kaikkea olen sitä mieltä, että oikeanlainen rahapuhe edistää tasa-arvoa yhteiskunnassa. Kun puhutaan ääneen esimerkiksi tuloeroista – kellä riittää rahaa mihinkin, ja paljonko tietyissä ammateissa saa palkkaa – niin se lisää yhteisymmärrystä. Ihmiset tajuaa, että on olemassa erilaisia realiteetteja tehdä asioita: kaikilla ei ole varaa matkustella viittä kertaa vuodessa, ja ihmisiä on eriarvoisissa asemissa.
Olen itse myös syntynyt vuonna -87. Aina kun puhutaan lama-ajan sukupolvesta, puhutaan kasiseiskoista. Meidän vanhemmat on niitä, jotka ovat tehneet konkursseja, joilla on ollut hirveän tiukkaa rahasta, ja joiden asuntolainat ovat olleet jossain viidessätoista prosentissa – ja ne ovat olleet ihan rikki siitä. Raha on meidän sukupolvelle joko ahdistava asia, tai asia josta ei ole ylipäätänsä puhuttu. Jos rahasta puhuisi arkisesti, niin kuin ihmiset puhuisi vaikka syömisestä, niin sitten sitä tulisi opeteltua enemmän. Ongelma on siinä, että jos siitä ei puhuta, niin sitä ei tule pohdittua omaa taloutta. Monella varmaan hiertää taka-alalla, että oispa kiva jos ois raha-asiat selkeämmin hanskassa, mutta on ajattelut sen olevan liian hankalaa tai vaivalloista. Jos rahasta puhuttaisiin, sen oppisi selkeämmin.
Minkä takia ihmiset ei puhu rahasta ääneen?
Mielestäni on sellainen kulttuuri, sellainen ajatus, että se olisi mautonta. Ihmiset ajattelee, että olisi liian rahvaanomaista ja liian noloa puhua rahasta; se olisi joko ylpeilyä tai surkuttelua. Minun on helppo puhua omista raha-asioistani, kun olen niin keskituloinen, eli en usko olevani uhka kenellekään.
Esimerkiksi, kerran lapsuudenkaverini oli ostanut kalliin laukun, ja kysyin paljon se maksoi. Kaveri pyöräytti silmiään, että et sä voi tollasta kysyy. Sanoin että ”ai miten niin?”
Mikä on ollut sinulle antoisin kokemus rahasta julkisesti puhumisessa?
Ehdottomasti se, mitä ihmiset kommentoi. Postauksenihan eivät ole mitään penaalin terävimpiä kyniä, ja moni tietää paljon enemmän rahasta kuin minä. Olen esimerkiksi ajatellut, että lääkärit tienaavat aina paljon enemmän kuin muut, mutta blogin kautta minulle avautui, että se aloituspalkka ei ole ihan älyttömästi enemmän kuin minunkaan. Lisäksi verotus tasaa noita aika paljon Suomessa. Tuollaisia pieniä väärinkäsityksiä minulle on avautunut.
Hirveän antoisaa on tietysti se, kun joku kertoo että olen innostanut heitä säästämään. Sehän tarkoittaa sitä, että heidän elämänsä on ottanut ehkä askeleen parempaan suuntaan, ja että sen yksittäisen ihmisen tulevaisuus voi olla turvatumpi tai helpompi kun he ovat innostuneet säästämisestä.
Mikä on ollut haasteellisinta omien raha-asioiden julkisessa puimisessa?
Rahaa pitää ajatella, ja siitä pitää puhua, mutta jos se menee siihen, että ajatellaan kaikkea rahan kautta, niin sitten se menee överiksi. Minulla on itsellänikin ollut sellaisia vaiheita elämässä, että olen miettinyt kannattaako jotain tehdä koska se maksaa niin paljon, tai kannattaako ottaa vastaan tiettyä työtä, kun en saa siitä niin paljon rahaa. Jos antaa rahan olla prioriteettinä ykkösenä, niin siinä on mennyt mönkään. Rahasta pitää puhua, mutta sitä ei pidä ajatella liikaa.
Mikä on suhteesi luottoihin ja lainoihin?
Olen lähipiirissäni nähnyt, että jengi elää tosi paljon luottokortilla. Kuukausirytmi menee niin, että kun tulee palkka niin maksetaan visa-lasku, ja sitten eletään taas sillä visalla. Olen joskus kuvitellut, että tälläistä se aikuisen ihmisen elämä on. Sittemmin olen ymmärtänyt, että näin ei tarvitse olla. Visaa käytetään silloin kun on akuutti tarve.
Kaikki lennot olen myös ostanut luottokortilla – esimerkiksi nyt, kun Air Berlin meni konkurssiin, on kivaa että voi saada omat rahat takaisin. Luottokortti on hyvä olla olemassa.
Lainaahan minulla on järjettömästi. Meillä on mieheni kanssa kolme sijoitusasuntoa, eli meillä on lähemmäs puoli miljoonaa euroa lainaa yhteensä. Sitä olen ottanut antaumuksellisesti.
Sinulla ei siis ole pelkoa nostaa lainaa?
Näen, että Suomi on sellainen maa, missä lainanotto kannattaa. Esimerkiksi verotuksessa sijoitusasuntojen korkoa saa vähennettyä kätevästi. Näen, että minulla tulee olemaan koko loppuelämäni lainaa. Olen huomannut, että olen parempi niin ikään kuin täyttämään kuoppaa, eli olen parempi maksamaan lainaa kuin sijoittamaan sitä rahaa osakkeisiin. Saan enemmän tyydytystä siitä, että saan maksettua lainaa kuin siitä, että osake nousee.
Oma talouskäyttäytymien on hyvä tietää!
Niin, se on sellainen psykologinen juttu. Kyllähän se voi olla vähän idiotismia. Tiedän, että korot voivat nousta ja että siihen pitää varautua eri tavoilla, mutta silti olen huomannut, että tämä on minulle helpompi tapa handlata talousasioita.
Näkisitkö itsesi ottamassa asuntolainojen sijasta esimerkiksi kulutusluottoa?
Jos joku tarve tulisi. Autoahan meillä ei tällä hetkellä ole, mutta jos tarve tulisi, niin kyllä ottaisin. You never know. Mielestäni on tärkeää, että elää hyvin, eli jos tulee joku selkeä tarve, niin ottaisin lainan.
–
Julian #minäpuhunrahasta -sarjaan voi tutustua Juliaihminen-blogissa. Kuinka avoimesti teillä puhutaan rahasta?
Lue myös näyttelijä Jasmin Hamidin ja salkunrakentaja Jorma Erkkilän haastattelut!
