- Säätiö on auttanut jo yli 75 000 velkaongelmiin joutunutta 25 vuoden aikana
- Takauksia on myönnetty noin 10 000
- Järjestelylainoja on myönnetty yli 150 miljoonan euron edestä
- Velkalinjassa neuvontaa on saanut yli 65 000 ihmistä
- Säätiön palveluksessa on noin 20 työntekijää
Kysyimme toiminnanjohtaja Juha Pantzarilta Takuu-Säätiön taustasta sekä pyysimme raha- ja talousneuvoja blogimme lukijoille.
1. Miten Takuu-Säätiö sai alkunsa?
Säätiö on perustettu 1990, jolloin ylivelkaantuminen vakuudettomista luotoista oli hyvin erityyppinen ongelma, kuin nykyisin. Silloin kyse oli selvästi enemmän marginaaliryhmien ongelmasta. Säätiö perustettiin Kirkon Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla ja sen toiminta kohdistui aluksi erityisryhminä päihdeongelmaisten, mielenterveysongelmaisten sekä rikostaustaisten henkilöiden velkojen järjestelyyn. 1990-luvun laman myötä toiminta laajeni vuonna 1995 koskettamaan kaikkia velkaongelmaisia kotitalouksia ja säätiö siirtyi RAY:n rahoituksen piiriin. Tuosta lähtien palveluitamme ovat olleet velkaneuvonta Velkalinjalla sekä vapaaehtoiset velkajärjestelyt ja myöhemmin myös erilainen koulutus ja kehittämistoiminta mm. sosiaalisen luototuksen, velkasovittelun, sosiaalisten pienlainojen ja taloudenhallintavälineistön suhteen.
2. Milloin aloitit Takuu-Säätiön toiminnanjohtajana, ja miksi?
Aloitin itse vuoden 2012 alussa edellisen toiminnanjohtajan siirtyessä eläkkeelle. Olen taustaltani sosiaalipoliitikko ja työskennellyt sekä julkisella sektorilla että järjestöissä (vuodesta 1998 asti)
3. Ovatko Takuu-Säätiön asiakkaat tietyn ikäisiä tai tietyn tulotason omaavia henkilöitä?
Takuu-Säätiön asiakkaat ovat kaikenlaisia aikuisia ihmisiä. Toki toimintamme painottuu edelleen pienituloisiin ja kaikkein haavoittuvimmassa taloudellisessa tilanteessa oleviin, koska heillä on eniten velka- ja taloudenhallintaongelmia, mutta emme käännytä palveluistamme ketään. Esim. asiakkaittemme ansiohaitari on todella laaja.
4. Mitä tyypillisiä virheitä ihmiset tekevät, jotka ovat joutuneet velkoihin?
Useimmiten kysymys on pitkään jatkuneesta velaksi elämisestä, jossa kaikki, mikä on tullut sisään, on myös mennyt ja vähitellen vuosien mittaan on kertynyt joukko kulutusluottoja. Sitten tulee jokin erityinen lisäkustannuksia tai tulojen vähenemistä aiheuttava tilanne, jonka myötä talouden korttitalo romahtaa. Kyse on usein sairaudesta, parisuhde-erosta, lomautuksesta tms. Suurimpia virheitä on se, kun ihmiset yrittävät itse hoitaa ylivelkatilannettaan ottamalla uutta luottoa vanhan maksamiseen tai käyttävät tulonsa velkojen maksuun, jonka jälkeen täytyy ottaa luottoa elämiseen. Monesti kyse on myös ylioptimistisuudesta, häpeän pelosta ja kunniallisesta tahdosta selviytyä itsenäisesti. Velkojen järjestely vaatii kuitenkin lähes aina kokonaisselvityksen, kokonaisjärjestelyn, jonkinasteisen elämäntapojen muutoksen ja ammattilaisen tekemän arvion.
5. Miten neuvoisit pienituloista henkilöä pitämään talouden kunnossa, ettei joudu velkakierteeseen?
Tärkeintä on tunnistaa tosiseikat, tietää mihin rahat menevät ja suhteuttaa kulutus tuloihin. Meillä monilla on paljon erilaisia piilokustannuksia, joihin rahaa menee huomaamatta ja hallitsematta. Jos et tiedä, mihin rahasi menevät, et voi hallita talouttasi ja tarvittaessa muuttaa kulutustottumuksiasi. Mitä pienemmät tulot, sitä enemmän hallittavaa. Ja kaikkien pitäisi säästää. Myös niiden, joilla on pienet tulot. On paljon helpompaa selviytyä, jos vaikka pesukone menee rikki, kun voi ostaa sen säästöillä.
6. Budjetoitko tarkkaan omat menosi/seuraatko kulutustasi?
Käytän ns. kolmen perustilin taktiikkaa, jossa yksi on käyttötili ja yksi henkilökohtainen säästötili ja yksi perheen yhteinen tili. Yhteiseltä tililtä maksetaan vain asumiskulut ja säästetään yhteisiä hankintoja (esim. auton vaihto ja ulkomaanmatkat) varten. Käyttötililtäni siirtyy aina automaattisesti jokin osa näille kahdelle muulle tilille, kun palkka on tullut. Talouden yhteishankinnoista (esim. ruoka, polttoaine, vakuutukset ym.) säästämme kuitit ja määräajoin laskemme puolisoni kanssa summat yhteen ja tasaamme kustannukset.
7. Miten suhtaudut luottokortin käyttöön?
Luottokortti tuo joustoja mahdolliseen kireään tilanteeseen tai vaikka maksutapoihin ulkomaanmatkoilla, muiden maksutapavaihtoehtojen puuttuessa. En käytä luottokorttia mihinkään, jos ei ole pakko. Näin pysyn selvillä siitä, paljonko minulla milloinkin on rahaa. En myöskään osta mitään luotolla, jos ei ole pakko. Käytän sitä ainoastaan verkko-ostoksiin ja pysäköintimaksuihin, jos käteisen käyttö ei ole mahdollista. Jopa ulkomaille otan mielelläni mukaan käteistä, pysyäkseni selvillä kulutuksen määrästä vieraalla valuutalla. Luottokortti on aina omien rahojen käyttämistä etukäteen. Minusta sen pitäisi säästämisen ohella toimia lähinnä puskurina ongelmatilanteissa. Voi kysyä, että jos on varaa hankkia jotakin vain luotolla, onko silloin varaa hankkia ollenkaan.
8. Mitä mieltä olet lainarahalla sijoittamisesta?
En suosittele kenellekään. Olen sitä mieltä, että silloin sijoitetaan, kun on rahaa, joka on varaa hävitä. Sijoittamiseen sisältyy aina riski menettää koko pääoma ja velaksi sijoittaminen ei ole tämän periaatteen valossa järkevää.
