Mitä hoitajan palkasta jää jäljelle? – Kuntakohtainen vertailu

Hoitoalan alipalkkaus on puheenaihe, joka nousee säännöllisesti esille julkisessa keskustelussa. Esimerkiksi alkuvuodesta 2022 lukuisat terveydenhuollon työntekijät julkaisivat Twitterissä kuvakaappauksia palkkakuiteistaan #hoitajantilipäivä-tunnuksella. Monen kohdalla kuukauden nettopalkka jäi noin 2 000 euron tietämille.

Palkkojen nostamisesta puhutaan paljon, mutta konkreettisia tekoja on nähty vähemmän. Tekojen puutteen takia terveydenhuoltoalan ammattijärjestöt Tehy ja SuPer ovat antaneet lakkovaroituksen kuuteen sairaanhoitopiiriin. Ammattijärjestöjen esityksen mukaan hoitoalan alipalkkaus tulisi korjata nostamalla sote-henkilöstön palkkoja 3,6 prosentilla vuosittain viiden vuoden ajan. Lakon oli tarkoitus alkaa 18. maaliskuuta, mutta alkamisaikaa siirrettiin työministerin päätöksellä kahdella viikolla eteenpäin.

Kuinka syvä hoitajien palkkakuoppa todella on? Selvitimme asiaa laskemalla, mitä hoitajan palkasta jää pakollisten kulujen jälkeen jäljelle eri paikkakunnilla.

Avainlöydökset

Hoitajan kuukausipalkalla voi elää kohtalaisen mukavasti pienemmissä kaupungeissa, joissa asumisen kustannukset ovat maltilliset. Pakollisten kustannusten jälkeen jäljelle jää yli tuhat euroa esimerkiksi Lieksassa, Pieksämäellä, Imatralla ja Varkaudessa. Pääkaupunkiseudulla hoitajan on kuitenkin vaikea löytää kohtuuhintaista asuntoa, joten käteen jäävät tulot ovat useita satoja euroja pienemmät.

Koko maan osalta 50 neliön vuokrakaksiossa yksin asuvalle lastenhoitajalle jää pakollisten kulujen jälkeen 668 euroa kuukaudessa. Lähihoitajalle rahaa jää 943 euroa ja sairaanhoitajalle 1 155 euroa. Rivitaloasunnossa asuvan yhden lapsen yksinhuoltajan taloudellinen tilanne on tukalampi: lastenhoitajana työskentelevälle jää pakollisten kulujen jälkeen 532 euroa, lähihoitajana työskentelevälle 807 euroa ja sairaanhoitajana työskentelevälle 1 019 euroa.

Seuraavaan taulukkoon on tiivistetty vertailun tulokset lähihoitajan kuukausipalkan ja suurimpien kaupunkien osalta:

Huomionarvoista on, ettei hoitoalan palkoilla ole käytännössä mahdollista hankkia omistuskaksiota tai tätä suurempaa asuntoa pääkaupunkiseudulta tai suurimpien kaupunkien keskusta-alueilta.

Mikä on hoitajan palkka?

Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestö Tehy ylläpitää ammattinimikkeiden mukaan jaoteltua tilastoa jäsentensä palkkatiedoista. Viimeisimmät tiedot ovat peräisin vuoden 2020 lokakuulta ja perustuvat Tilastokeskuksen kuntasektorin palkkatilastoihin. 

Kolme yleisintä Tehyn piiriin kuuluvaa ammattiryhmää ovat sairaanhoitajat, lähihoitajat ja lastenhoitajat. Näiden ammattiryhmien keskimääräinen tehtäväkohtainen bruttopalkka ja kokonaisansio on merkitty seuraavaan taulukkoon. Lisäksi työntekijöille on arvioitu kuukausittainen nettopalkka, joka perustuu keskimääräiseen kokonaisansioon.

	Tehtäväkohtainen palkka, brutto	Kokonaisansio, brutto	Arvioitu ennakonpidätys	Arvioitu nettopalkka
Lastenhoitaja	2 168 €	2 445 €	20.65%	1 940 €
Lähihoitaja	2 206 €	2 901 €	23.65%	2 215 €
Sairaanhoitaja	2 546 €	3 309 €	26.65%	2 427 €

Kokonaisansiossa on huomioitu erilaiset lisät ja luontoisedut sekä tulos- ja ylityöpalkkiot, jotka muodostavat merkittävän osan hoitajien ansioista. Lastenhoitajien keskimääräisistä kokonaisansioista lisät muodostavat noin 11 %, lähihoitajan kokonaisansioista noin 24 % ja sairaanhoitajan kokonaisansioista noin 23 %. Jos työtä ei voi tai halua tehdä esimerkiksi iltaisin tai viikonloppuisin, jäävät kuukauden ansiot lähemmäksi tehtäväkohtaista palkkaa. 

Ennakonpidätyksen arviointiin on hyödynnetty Vero.fi-sivuston veroprosenttilaskuria, ja vuositulojen arvioinnissa on käytetty kerrointa 12,5 lomarahojen huomioimiseksi. Oletuksena on, että esimerkkihenkilö on 30-vuotias, asuu yksin Helsingissä ja kuuluu evankelisluterilaiseen seurakuntaan. Henkilö ei tee verovähennyksiä Tehyn vuosimaksua lukuun ottamatta. Veroprosentin lisäksi ennakonpidätyksessä on huomioitu eläkevakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksu.

Mitä hoitajan palkasta jää jäljelle pakollisten kustannusten jälkeen? 

Alempana on laskettu, kuinka paljon hoitajan palkasta jää käteen vuokran tai lainanlyhennyksen ja vastikkeen, työmatkakulujen, sähkön ja ruoan jälkeen eri kunnissa ja erityyppisissä asunnoissa. Kustannukset on laskettu erikseen kolmelle esimerkkitaloudelle:

• Yhden hengen talous, asuntona 50 neliön kaukolämmitetty kerrostalokaksio
• Yhden 10-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja, asuntona 70 neliön sähkölämmitteinen rivitalokolmio
• Kahden 8- ja 10-vuotiaan lapsen yksinhuoltaja, asuntona 100 neliön sähkölämmitteinen omakotitalo

Asumisen hinnan arviointiin on hyödynnetty Tilastokeskuksen vanhojen osakeasuntojen hintatietoja, Kelan vuokratilastoja ja Asuntojen.hintatiedot.fi-palvelua. Työmatkakustannukset perustuvat Verohallinnolle ilmoitettuihin työpaikan ja kodin välisiin matkakuluihin. Sähkönkulutus on arvioitu asuntotyypin ja sijainnin mukaan Vattenfallin laskurilla, ja sähkön hinnan on oletettu olevan 0,20 €/kWh siirtohintoineen ja veroineen. Laskelma ottaa sähkölämmitteisten asuntojen kohdalla huomioon myös maantieteelliset erot lämmitykseen kuluvassa energiassa. Ruokakulujen osalta aikuisen menoiksi on budjetoitu 300 €/kk ja lapsen menoiksi 150 €/kk.

Käteen jäävä tulo 50-neliön kaksiossa

Taulukkoon on laskettu 50-neliön kaksiossa asuvan hoitajan menot ja käteen jäävä osuus nettopalkasta pakollisten kustannusten jälkeen eri alueilla. Mukana ovat kaikki yli 10 000 asukkaan Manner-Suomen kunnat. Osasta pienempiä kuntia ei ole saatavilla omistusasumisen hintadataa.

Kuten taulukosta nähdään, hoitajan palkasta käteen jäävät tulot vaihtelevat suuresti asuinpaikasta riippuen. Vaikka työmatkakustannukset ovat monesti suuremmat suurten kaupunkien ulkopuolella, tekee asumisen korkea hinta pääkaupunkiseudun kunnista ja etenkin niiden suosituimmista postinumeroalueista vaikeasti saavutettavia jopa sairaanhoitajan palkalla.

Vuokra-asunnossa asuvan hoitajan käteen jäävä tulo on Helsingin suosituimmilla alueilla yli 600 euroa pienempi kuin Pedersören kunnan ja Lieksan kaltaisilla pikkupaikkakunnilla. 

Pienemmillä paikkakunnilla omistusasuminen on vuokra-asumista edullisempaa, joten omistusasunnossa asuvan lastenhoitajan käteen jäävä tulo on jonkin verran suurempi:

Vaikka lastenhoitajalle näyttäisi joissain kunnissa jäävän pakollisten kulujen jälkeen yli tuhat euroa kuukaudessa, on hyvä huomioida, ettei laskelmassa ole huomioitu esimerkiksi puhelinliittymää, vakuutuksia, vaatteita, lääkkeitä tai työmatkojen ulkopuolista autoilua. Jos vastaavia kuluja on merkittävästi kuukausitasolla, ei jäljelle jäävä summa riitä kovin korkeaan elintasoon edes pienemmissä kaupungeissa.

Lisäksi viimeaikainen polttoaineen hinnannousu osuu todennäköisesti voimakkaammin pienillä paikkakunnilla asuviin, sillä auton tarve on suurempi. Tämä pienentää paikkakuntien välistä eroa käteen jäävissä tuloissa.

Kaksiossa omistusasuminen ei ole hoitajan palkalla mahdollista pääkaupunkiseudulla

Pääkaupunkiseudulla asuminen on lähihoitajan ja lastenhoitajan palkalla käytännössä mahdollista vain vuokralla, sillä pankit eivät myönnä riittävän suurta lainaa omistusasunnon hankintaan. 

Nordean sivuilta löytyvän laskurin mukaan lastenhoitajan kokonaisansioilla ja 10 000 euron säästöillä alle 40-vuotias ensiasunnon ostaja voi saada lainaa 75–89 000 euron hintaisen asunnon ostoon. Lähihoitajan palkalla asunto voi olla hinnaltaan 85–98 000 ja sairaanhoitajan palkalla 120–141 000 euroa.

Vaikka lainaa saisi maksimimäärän, löytää ainoastaan sairaanhoitaja todennäköisesti kaksion pääkaupunkiseudulta – ja tällöinkin asunto olisi ostettava Vantaalta keskeisimpien postinumeroalueiden ulkopuolelta. 

Lista kaupungeista, joista yksin asuva sairaanhoitaja ei todennäköisesti löydä omistuskaksiota:

• Helsinki
• Espoo ja Kauniainen
• Vantaa (keskeisimmät postinumeroalueet)
• Tampere (keskeisimmät postinumeroalueet)
• Turku (keskeisimmät postinumeroalueet)
• Pirkkala
• Kirkkonummi
• Sipoo

Lähihoitajan ja lastenhoitajan pienemmillä palkoilla yhä useampi kaupunki jää omistusasujan ulottumattomiin. Esimerkiksi Lappeenrannan, Jyväskylän, Joensuun ja Oulun keskeisimmiltä postinumeroalueilta on hankala löytää budjettiin sopivaa kaksiota.

Vastaavasti monelta pienemmältä paikkakunnalta ja tietyistä keskisuurista kaupungeista omistusasunnon voi löytää kohtuuhinnalla. Esimerkiksi Imatralla, Varkaudessa, Kouvolassa ja Kemissä 50 neliöisten kaksioiden keskihinnat jäävät alle 50 000 euroon. Ostajan kannattaa tosin varmistaa, että suuremmat remontit on suoritettu, sillä taantuvilla paikkakunnilla taloyhtiö ei välttämättä saa lainaa kiinteistön peruskorjaukseen.

Käteen jäävä tulo 70-neliön rivitaloasunnossa

Taulukkoon on merkitty 70-neliön sähkölämmitetyssä rivitaloasunnossa asuvan hoitajan ja yhden 10-vuotiaan lapsen kulut sekä käteen jäävä osuus pakollisten kulujen jälkeen. Tulopuolella on huomioitu nettopalkan lisäksi lapsilisä ja elatusmaksu, jonka suuruus on arvioitu Virtu.fi-sivuston laskurilla. 

Omistusasuminen alkaa käydä hoitajan palkalla entistä hankalammaksi, jos kerrostalokaksion sijaan haluaa asua rivitalokolmiossa. Lastenhoitajan ja lähihoitajan tuloilla omistusasunnon voi hankkia lähinnä maakunnista ja laskevan asukasluvun kaupungeista, kuten Kotkasta, Porista ja Kouvolasta. Jopa sairaanhoitajan palkalla mahdollisuudet rajoittuvat suurimpien kaupunkien ulkopuolelle tai reuna-alueille. Esimerkiksi Lappeenrannan, Jyväskylän, Oulun ja Lahden keskeisimmiltä postinumeroalueilta asuntoa ei todennäköisesti tule löytymään. 

Kun asuntona on vuokra-asunto, eniten ja vähiten käyttörahaa yhden lapsen yksinhuoltajaperheelle jää seuraavissa kunnissa:

Omistusasujan käteen jäävä tulo on pienillä paikkakunnilla samansuuntainen kuin vuokra-asujalla:

70 neliön rivitaloasuntojen kohdalla asumisen hintaerot kasvavat entisestään kerrostaloesimerkkiin verrattuna. Lieksassa ja Helsingissä vuokra-asunnossa asuvien perheiden käteen jäävissä tuloissa on lähes 800 euron ero. Jos taas toinen esimerkkiperhe asuu omistuskolmiossa Savonlinnassa ja toinen vuokrakolmiossa Helsingissä, jää savonlinnalaisperheen käyttöön yli 700 euroa enemmän kuukausitasolla.

Käteen jäävät tulot ovat pienemmillä paikkakunnilla hyvin samankaltaiset kuin edellisessä esimerkissä, vaikka esimerkkiperheeseen kuuluu nyt aikuisen lisäksi yksi lapsi. Tätä selittää lapsilisän ja elatusavun huomioiminen laskelmissa. Pääkaupunkiseudulla lapsilisällä ja elatusavulla ei pysty kattamaan rivitaloasunnon korkeampaa hintaa, joten käteen jäävät tulot laskevat.

Suurempaa asuntoa ja ruokakuluja lukuun ottamatta laskelmassa ei ole huomioitu lapsesta aiheutuvia kustannuksia. Esimerkiksi suositut urheiluharrastukset maksavat helposti kymmeniä tai jopa satoja euroja kuukaudessa. Etenkään vertailun kalleimmilla paikkakunnilla hoitajana työskentelevän yksinhuoltajan ei siis ole mahdollista kustantaa lapselleen jääkiekon tai taitoluistelun kaltaista hintavaa harrastusta.

Käteen jäävä tulo 100-neliön omakotitalossa

Omakotitalon vuokraaminen on kohtalaisen harvinaista, eikä aiheesta ole luotettavia tilastoja. Siksi mukaan on otettu vain omistusasunnot. Tulopuolella on huomioitu kahden lapsen lapsilisät ja elatusmaksut. Mukana ovat ne yli 10 000 asukkaan paikkakunnat, joista Asuntojen.hintatiedot.fi-palvelu tarjoaa dataa.

Taulukosta nähdään, että omakotitalossa asuminen ei ole realistinen vaihtoehto yli puolella paikkakunnista, sillä tämä edellyttäisi liian suuren asuntolainan ottamista. Lastenhoitajan palkalla 100-neliöisen omakotitalon keskimääräinen ostohinta on saavutettavissa vain 9 paikkakunnalla. Lähihoitajan palkalla potentiaalisia asuinpaikkakuntia on 12 ja sairaanhoitajan palkalla 39.

Lieksassa ja Eurassa omakotitalojen keskihinta on niin matala, että lastenhoitajana työskentelevälle kahden lapsen yksinhuoltajalle jää pakollisten kulujen jälkeen yli 1 000 euroa. On toki syytä huomioida, että auton ylläpitoon menee todennäköisesti työmatkoihin budjetoitua suurempi summa. Lisäksi rahaa kuluu kahden lapsen harrastuksiin, vaatteisiin ja elektroniikkaan.

Tehyn ekonomistin kommentit: näin hoitajan palkkaus vertautuu muihin ammatteihin

Kun hoitajien palkkatasoa lähdetään vertaamaan muiden alojen palkkaukseen, on ensin tehtävä päätös siitä, mitä lukemaa vertailussa käytetään. Tehyn ekonomisti Ralf Sund pitää tehtäväkohtaista palkkaa hyvänä lähtökohtana vertailuun, sillä se kuvastaa tavanomaisena työaikana tehdystä työstä maksettua korvausta. Hoitajien kokonaisansiota ei Sundin mukaan tulisi verrata esimerkiksi tavalliseen toimistotyöhön.

Monesti kuulee sanottavan, että eihän tuo sairaanhoitajan palkka niin huono ole. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että keskimääräiseen kokonaisansioon yltäminen edellyttää vuorotyötä, josta aiheutuu haittaa muulle elämälle. Eikä kaikkien ole edes mahdollista tehdä ilta- tai yövuoroja. 

Sund on vertaillut kunta-alan naisvaltaisten ammattikuntien palkkausta miesvaltaisten ammattikuntien palkkaukseen ja huomannut, että miesvaltaisissa ammateissa on usein korkeampi tehtäväkohtainen palkka. Esimerkiksi rakennusinsinöörin peruspalkka on sairaanhoitajan kokonaisansion tasolla. Rakennusinsinööri siis yltää samoihin ansioihin ilman epäsäännöllistä työaikaa.

Tehtävien vastuullisuudesta ja kuormittavuudesta voidaan tietysti käydä keskustelua. Koulutuksen suhteen molempiin ammatteihin kuitenkin edellytetään noin 3,5–4 vuoden ammattikorkeakoulututkintoa, Sund toteaa.

Naisvaltaisten alojen palkkakuoppa istuu tiukassa

Kuntapuolella ammattien sukupuolittuminen on voimakasta: esimerkiksi sairaanhoitajista 89 prosenttia, lähihoitajista 91 prosenttia ja lastenhoitajista peräti 98 prosenttia on naisia. Juuri näissä ammateissa Sund on huomannut tehtäväkohtaisen palkan olevan verrattain matala.

Kuntasektorilla naisilla ja miehillä on samassa tehtävässä sama palkka, eli ei siellä lain kirjainta rikota. Palkkataso on kuitenkin eriytynyt naisvaltaisten ja miesvaltaisten ammattien kesken, minkä seurauksena naiset keskimäärin tienaavat vähemmän.

Syitä tilanteeseen voi etsiä ainakin tiukkaan istuvista asenteista. Sundin mukaan Suomessa vaikuttaa edelleen olevan voimissaan ajatusmalli, jossa mies on perheen pääasiallinen elättäjä ja naisen palkka tuo pientä lisää perheen talouteen. Etenkin pääkaupunkiseudulla Sund arvelee varakkaamman puolison olevan käytännössä välttämätön, jos hoitoalalla työskentelevä haluaa saavuttaa mukavan elintason.

Näin vertailu tehtiin

Vertailussa on hyödynnetty seuraavia lähteitä:

• Kerrostalo- ja rivitaloasuntojen keskimääräinen ostohinta perustuu Tilastokeskuksen vanhojen osakeasuntojen hintaindeksiin. Ensimmäisessä esimerkissä tilastosta on poimittu vapaarahoitteiset kerrostalokaksiot ja toisessa vapaarahoitteiset rivitalokolmiot. Suurimmat kaupungit on jaettu postinumeron mukaan 1–4 alueeseen. Helsingin aluejako löytyy täältä ja muiden kaupunkien aluejako täältä.
• Omakotitalojen sekä pienempien kaupunkien kerrostalo- ja rivitaloasuntojen hinnat on haettu Kiinteistönvälitysalan Keskusliiton Asuntojen.hintatiedot.fi-palvelusta. Neliöhinta on keskiarvo viimeisen vuoden aikana toteutuneista kaupoista. Huonokuntoiset asunnot on karsittu datasta, sillä niiden ei katsota olevan asuinkelpoisia ilman kalliita remontteja. Dataa ei ole saatavilla, jos kunnassa on tehty alle kolme asuntokauppaa viimeisen vuoden aikana.
• Neliövuokrat perustuvat ensisijaisesti Tilastokeskuksen vuokraindeksiin vuodelta 2021. Asuntotyyppeinä ovat vapaarahoitteiset kerrostalokaksiot ja rivitalokolmiot.
• Pienempien kaupunkien osalta vuokratilastot on haettu Asuntojen.hintatiedot.fi-palvelusta. Tilastot perustuvat Kelan yleisen asumistuen saajien maksamiin keskivuokriin. Vertailussa käytetty neliövuokra on keskiarvo vapaarahoitteisten asuntojen vanhoista ja uusista vuokrasopimuksista.
• Omistusasumisen kuukausittaisia asumiskuluja laskettaessa on oletettu, että asuntolainan todellinen vuosikorko on 0.9 %, ja että laina maksetaan takaisin 20 vuodessa. Käsiraha on 10 000 €.
• Vastike perustuu Tilastokeskuksen keskiarvoon vuodelta 2020 ja on 4,10 €/m². Omakotitalon remonttikuluiksi on arvioitu 200 €/kk.
• Sähkölaskun aluekohtaisessa arvioinnissa on hyödynnetty Vattenfallin laskuria. Esimerkeissä sekä rivi- että omakotitalo on rakennettu vuonna 2000 ja molemmissa on kerran viikossa lämpiävä sähkösauna.
• Työmatkakustannukset perustuvat Verohallinnolle ilmoitettuihin kodin ja työpaikan välisiin matkakustannuksiin.

Tietoa vertailun tarjoajasta

Vertailupalvelu VertaaEnsin.fi on vertaillut taloustuotteita ja palveluita maksutta vuodesta 2015. Vuosittain yli miljoona kuluttajaa käyttää palveluamme. Vertailutyökalujen (esim. lainavertailu ja sähkön kilpailutus) lisäksi sivustomme sisältää laajan valikoiman talousaiheisia vinkkejä, vertailuja ja tilastoja. Toimintaideamme on yksinkertainen: Me vertaamme – sinä säästät!