Mitä sijoittajan kannattaa tutkia yrityksen tilinpäätöksestä?

| | Aihe: Säästäminen ja sijoittaminen
Yrityksen tilinpäätös

Helmi-maaliskuu tarjoaa tavallisesti pörssiyritysten tilinpäätöksiä, joiden pääpiirteet sijoittajien olisi hyvä tuntea.

Pörssiyhtiöiden vuosi noudattaa aina tuttua kaavaa. Elämme kvartaalitaloudessa, jossa yhtiöt tiedottavat toiminnastaan neljännesvuosittain, eli kvartaaleittain. Vuoden ensimmäinen kvartaali osuu tammi-maaliskuulle, toinen kvartaali huhti-kesäkuulle, kolmas heinä-syyskuulle ja viimeinen neljäs kvartaali loka-joulukuulle. 

Kun yhtiö raportoi menneen kvartaalin lukemia, puhutaan osavuosikatsauksista. Yhtiöt pitävät osavuosikatsauksia tavallisesti muutama viikko kvartaalin päättymisen jälkeen, ja osavuosikatsauksissa käydään yhtiön tilannetta läpi niin lukujen, kuin myös muiden tiedotteiden muodossa. Tavallisesti lukuja myös verrataan johonkin vertailukauteen, kuten vaikkapa vuoden takaiseen kvartaaliin. 

Vuoden viimeinen osavuosikatsaus kantaa usein myös nimeä tilinpäätös, sillä neljännen kvartaalin yhteydessä niputetaan yhteen myös koko mennyt vuosi. Tilinpäätöksessä esitetään myös osinkoa, joka kuitenkin vahvistetaan vasta myöhemmin keväällä järjestettävässä yhtiökokouksessa. 

Tässä artikkelissa käymme läpi hieman tilinpäätöstä ja mitä asioita sijoittajan kannattaa sieltä poimia talteen. 

Tilinpäätös yleisesti

Tilinpäätös on tiivistettynä raportti, jossa yritys kertoo omasta taloudestaan. Siellä on tulos- ja rahoituslaskelmia sekä tilinpäätöksestä ilmenee myös yrityksen taseen kunto. Tilinpäätöksen tarkoituksena on selvittää yrityksen taloudellinen tulos tilikaudelta sekä yleinen taloudellinen asema tilinpäätöspäivänä.

Tilinpäätöksen sisältöä ja laatimista noudatettavia periaatteita säädetään kirjanpitolaissa ja -asetuksessa. Lisäksi osakeyhtiölaki pitää sisällään tilinpäätöstä koskevia säännöksiä, jotka antavat raamit tilinpäätöksen tekemiselle. 

Tilinpäätös on tavallisesti tuhti tietopaketti, josta löytyy todella paljon erilaista tietoa, ja suurin osa tästä tiedosta on jonkinlaisia lukuja. Kaikkea tilinpäätöksessä julkistettavaa tietoa ei tavallisen yksityissijoittajan tarvitse sisäistää viimeisen päälle, mutta tietyt tekijät on hyvä tarkistaa aina jokaisesta tilinpäätöksestä. 

Tilinpäätöksen tulkitsemiselle ei ole olemassa mitään valmista kaavaa tai nyrkkisääntöä, jolla voisi helposti laskea annetut luvut auki ja todeta laskelmien avulla se, olivatko tilinpäätöksessä annetut luvut nyt hyviä vai ei. Pörssiyhtiöt ovat hyvinkin erilaisia keskenään, minkä vuoksi huomio kiinnittyy helposti eri yhtiöiden kohdalla eri riveihin tilinpäätöksessä.

Jos mietitään konkreettisia esimerkkejä ”erilaisista yhtiöistä”, niin esimerkiksi vahvaa kasvua viime vuosina kerännyt ohjelmistokehitykseen keskittynyt QT näyttää luvuiltaan hyvinkin erilaiselta kuin vaikkapa syklisen teollisuuden UPM tai defensiivisenä osakkeena pidetty hissivalmistaja Kone. Pelkkien tunnuslukujen avulla saadaankin aikaan vain suuntaa antavia tuloksia, mutta aidosti validit vertailut tulisi tehdä aina saman toimialan ja kokoluokan yrityksiin.  

Jotta tilinpäätöstä osaisi lukea mahdollisimman hyvin, olisi hyvä tuntea hieman yhtiön aiempien tilinpäätösten lukuja sekä markkinalla vallitsevia analyytikkojen konsensuksia. Historiaa tuntemalla voidaan asettaa tuoreet luvut jonkinlaiseen perspektiiviin ja toisaalta analyytikkokonsensuksista voidaan vetää johtopäätöksiä siitä, mitä markkinat oikein odottavat yhtiöltä. 

Nykyisenä internetin aikakautena yksityissijoittajan kavereita ovat erilaiset talous- ja uutissivustot, sijoitusfoorumit ja analyysipalvelut, joiden kautta on mahdollista saada ”selkokieleksi käännettyä” informaatiota tilinpäätöksen sisällöstä. Esimerkiksi analyytikot ja toimittajat eivät käy julkaisuissaan läpi koko tilinpäätöstä, vaan he pyrkivät nostamaan sieltä esiin tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat yksityiskohdat. 

Mikäli yksityissijoittaja haluaa opetella tilinpäätöksen lukemista, käytännön tutustuminen tilinpäätökseen on paras keino oppia asiasta. Tilinpäätökset ja osavuosikatsaukset löytyvät kaikille maksutta avoimina pörssiyritysten omilta verkkosivuilta. Yleensä nämä löytyvät joko sijoittajille suunnatusta osiosta tai IR-viestinnän alta. 

Tunnusluvut

Luvut ovat usein se suurin ja mielenkiitointoisin osio tilinpäätöksessä. Erilaisia lukuja on todella paljon, sillä tilinpäätös kertoo mm. liikevaihdon kehittymisestä, tuloksesta, taseesta ja veloista. Lisäksi näitä lukuja on usein pilkottu esimerkiksi maa- tai toimialakohtaisesti, jotta kokonaisuuden syntyminen olisi helpompi ymmärtää.

Kokonaisuuden syntymisen ymmärtäminen on tilinpäätöksen tulkitsemisessa erittäin tärkeää, koska luvut voivat muodostua monella erilaisella tavalla, eivätkä ne ole aina välttämättä pidemmän päälle vertailukelpoisia. Lukuja saattavat sotkea esimerkiksi:

  • kertaerät, kuten esimerkiksi jonkin liiketoiminnan myynnistä saadut tulot
  • alaskirjaukset, jotka vaikuttavat negatiivisesti tulokseen
  • epäorgaaninen kasvu, eli yritysostot

Jos lähdetään miettimään yleisimpiä sijoittajia ja analyytikoita kenties kaikista eniten kiinnostavia tunnuslukuja, niin näitä lukuja ei ole loppujen lopuksi kovinkaan montaa. Pelkästään seuraavien tunnuslukujen sisäistämisellä pääsee jo hyvin alkuun. 

Osakekohtainen tulos (EPS)

Kenties eniten sijoittajia tilinpäätöksessä kiinnostava rivi on EPS, joka kertoo osakekohtaisen tuloksen. EPS muodostuu englanninkielisistä sanoista earnings per share ja nimensä mukaisesti se kertoo sijoittajalle sen, kuinka paljon yhtiö on tehnyt voittoa yhtä osaketta kohden. EPS lasketaan yksinkertaisesti jakamalla yhtiön tekemä tulos osakkeiden lukumäärällä. 

Sijoittajan on kuitenkin hyvä muistaa se, että tulos voidaan laskea useammalla eri tavalla. Yleisimmin kiinnostava malli on oikaistu osakekohtainen tulos, josta on oikaistu pois kertaluontoiset kulut ja tulot. Oikaistu osakekohtainen tulos antaa paremman vertailukelpoisuuden aiempiin ja toisaalta myös tuleviin tilinpäätöksiin.

Toinen merkittävä huomio EPS:n laskemiseen on myös yhtiön osakkeiden lukumäärä. Osakkeiden lukumäärä voi vaihdella tilikauden aikana esimerkiksi osakeantien vuoksi. Tämän lisäksi yhtiöt voivat suorittaa omien osakkeiden ostoja ja mitätöidä näitä osakkeita, jolloin osakemäärä pienenee. 

Oman pääoman tuotto (ROE)

Oman pääoman tuottoaste löytyy tilinpäätöksestä kirjainyhdistelmän ROE alta. ROE muodostuu sanoista return on equity ja se on yrityksen kannattavuuden mittari.  Käytännössä ROE kertoo sen, montako prosenttia yritys tuotti suhteessa sen omaan pääomaan. ROE saadaan jakamalla yrityksen tekemä tulos taseessa näkyvällä omalla pääomalla. 

ROE:n hyödyllisyys piilee siinä, että se on käytetyimpiä mittareita arvioitaessa yrityksen menestystä. Mitä korkeampi ROE yhtiöllä on, sitä pienemmällä omalla pääomalla yhtiö kykenee tekemään tulosta. Oman pääoman tuotto kertoo siis yhtiön pääoman käytön tehokkuudesta.

Omavaraisuusaste

Omavaraisuusaste kertoo sijoittajalle siitä, kuinka suuri osa yhtiön varallisuudesta on rahoitettu omalla pääomalla. Omavaraisuusaste mittaa siis yhtiön vakavaraisuutta, eli mitä korkeampi yhtiön omavaraisuusaste on, sitä vakaammalla pohjalla on myös yhtiön liiketoiminta.

Omavaisuusastetta kuvaa myös yhtiön ”huonojen aikojen puskurin” vahvuutta. Yhtiö voi menestyä matalallakin omavaraisuusasteella, jos sen kannattavuus on muuten hyvällä tasolla eikä tappiota synny, mutta toisaalta yhtiö ei välttämättä kestä kovin pitkää heikkoa aikajaksoa.

Toisaalta myös liian korkea omavaraisuusaste voi olla myös huono merkki yhtiöstä. Korkea omavaraisuusaste voi kieliä esimerkiksi huonoista kasvumahdollisuuksista. Lisäksi se voi kertoa yhtiössä olevan tuottamatonta pääomaa. Tavallisesti korkean omavaraisuusasteen yhtiöt ovat olleet hyviä osinkoyhtiöitä. 

Osinko

Osinko on etenkin monille yksityissijoittajille se kaikista kiinnostavin osa tilinpäätöstä, sillä tilinpäätöksessä kerrottava osinko tietää tilipäivää sijoittajalle. Tilinpäätöksessä osinko esitellään tavallisesti osakekohtaisena lukuna, eli osakekohtaisen osingon kertomalla omistettujen osakkeiden lukumäärällä voi laskea koko tulevan osingon määrän.

Osinko on pohjimmiltaan yhtiön keräämien voittojen jakamista omistajilleen. Tavallisesti osinkoa maksetaan silloin, kun rahalle ei keksitä mitään tuottavia investointikohteita. Tästä syystä monet kasvuyhtiöt ovat usein varsin nuukia osingonmaksajia, sillä yrityksen kassa käytetään mieluummin yritysostoihin tai investointeihin kasvun jatkamiseksi. 

Osingosta lasketaan tavallisesti osinkotuottoja, joka saadaan jakamalla osingon määrä osakkeen sen hetkisellä hinnalla. Jos osake maksaa pörssissä 10 euroa ja siitä irtoaa yhden euron arvoinen osinko, osinkotuotto on 10 prosenttia. 

Osinkotuoton lisäksi sijoittajan kannattaa tutkailla osingonjakosuhdetta, joka kertoo siitä, kuinka iso osa yhtiön tuloksesta jaetaan osinkona omistajille. Jos yhtiö tekee osakekohtaista tulosta (EPS) yhden euron ja jakaa osinkoa 0,90 euroa osaketta kohti, osingonjaksosuhteeksi jää 90 prosenttia. Osingonjakosuhteen kautta pystyykin pähkäilemään sitä, jakaako yhtiö koko tuloksensa osinkoina ulos, vai jättääkö se niistä myös tulevaisuuden investointeihin. 

Markkina-arvon suhde omaan pääomaan (P/B)

Osakkeen hinnan ja osakekohtaisen oman pääoman suhdetta voidaan seurata P/B-luvun avulla (price-to-book), joka saadaan jakamalla osakkeen hinta yhtiön osakekohtaisella omalla pääomalla. P/B-luvun avulla voidaan seurata sitä, kuinka moninkertainen yrityksen markkina-arvo on suhteessa taseen mukaiseen omaan pääomaan.

Tavallisesti niillä yrityksillä, joilla oman pääoman tuotto ja kasvunäkymät ovat muutenkin vaatimattomia, myös P/B-luku jää pieneksi. Vastaavasti korkean oman pääoman tuoton yrityksillä myös P/B-luku nousee helposti korkeaksi. 

Hyvin usein korkean P/B-luvun toimialoja ovat vähän pääomaa sitovat toimialat, kuten vaikkapa ohjelmistotuotanto ja konsultointi. Paljon pääomaa tarvitsevilla toimialoilla P/B-luvut ovat yleensä matalia, kuten esimerkiksi perusteollisuudessa. 

Voittokerroin (P/E)

Voittokerroin P/E (price-to-earnigs) lasketaan vuorostaan jakamalla osakkeen hinta yhtiön tekemällä tuloksella. P/E-luku kuvaa siis osakkeen hinnan ja osakekohtaisen tuloksen suhdetta, ja luvun kautta on helppo laskea se, kuinka nopeasti yritys tekisi markkina-arvonsa verran tulosta nykyisellä tuloksellaan. 

Esimerkiksi jos osakkeen hinta pörssissä on 10 euroa ja yhtiö tekee osakekohtaista tulosta (EPS) yhden euron, on P/E-luku 10. Samalla tämä tarkoittaisi sitä, että yhtiö kykenee kymmenessä vuodessa tekemään markkina-arvonsa verran tulosta. 

P/E-lukua joutuu niin ikään tutkimaan katsomalla lukujen taakse. Jos yritys kasvaa hitaasti, jää P/E-lukukin usein maltilliseksi. Myös syklisten, eli suhdanneherkkien yritysten kohdalla P/E-luku voi jäädä matalaksi, koska yhtiön tekemä tulos voi vaihdella suuresti vuosittain. Toisaalta matala P/E-luku verrattuna esimerkiksi kilpailijoihin voi paljastaa yhtiön olevan aliarvostettu, eli mahdollisesti hyvä sijoituskohde. 

Korkean P/E-luvun yhtiöt ovat vuorostaan usein tuloksentekokyvyltään vakaita vuodesta toiseen, tai yritys kasvaa kovaa tahtia. Sijoittajat pyrkivät hyvin usein ennustamaan yhtiöiden ja talouden liikkeitä, joten kasvusta ollaan valmiita maksamaan ja sitä kautta P/E-lukukin saattaa muuttua korkeaksi. 

Jos sijoittaja laskee itse yrityksen P/E-lukuja, on tärkeää selvittää se, miten yhtiön tulos on laskettu ja pitääkö se sisällään kertaluontoisia eriä, jotka antavat vääristyneen kuvan yrityksen tuloksentekokyvystä.

Miten minä luen tilinpäätöstä?

Omalta osaltani tilinpäätösten sisältöjen katsominen liittyy hyvin pitkälle edellä mainittujen tunnuslukujen tutkimiseen. Niiden avulla saa jo melko kattavan kuvan missä yritys tällä hetkellä menee. 

Aiemmin omat sijoitukseni profiloituivat vahvasti osinkojen ympärille, mistä syystä erityisesti osinkoihin liittyvät tunnusluvut olivat itselleni kiinnostavia. Osingoista tuli laskettua auki etenkin osingonjakosuhdetta ja sen kehittymistä. Tykkäsin tutkia myös edellisten vuosien osinkojen ja osingonjakosuhteiden kehittymistä, sillä niiden kautta on mahdollista tutkia myös yhtiön tulevaisuutta. Jos koko tulos jaetaan vuosittain osinkojen muodossa omistajille, yhtiön kasvua ei kannata hirveästi odotella. 

Viime vuosina olen kuitenkin siirtynyt osinkoyhtiöistä kasvuyhtiöihin, joten osinkojen seuraaminen on jäänyt vähemmälle. Kasvuyhtiöissä on mukavaa katsella nousevia osakekohtaisia tuloksia, joskin P/E-luvut tuntuvat vastaavasti usein rapsakoilta jyrkkää kasvua hamuavien yhtiöiden kohdalla. 

Parin viime vuoden aikana varsinainen tilinpäätösten availu ja omatoiminen tutkiminen on jäänyt huomattavasti vähemmäksi, sillä internetin tarjoama sijoitusaiheinen sisältö on kasvanut merkittävästi. Nykyään katselen monien kiinnostavien yhtiöiden kohdalla osavuosikatsaukset ja tilinpäätökset analyytikkojen pureksimina. Miksi ihmeessä tutkia raporttia itse, kun voi katsella livestriimissä katsausta lukevaa analyytikkoa ja lukea myöhemmin hänen kirjalliset havaintonsa raportissa esitetyistä luvuista?

Tilinpäätös ei kuitenkaan kerro aivan kaikkea tietoa yrityksestä, joten yhtiöitä tulee seurattua myös hyvin paljon ”lukujen ulkopuolelta”. Olen kiinnostunut esimerkiksi seuraamaan sitä, miltä yrityksen kuva työmarkkinoilla näyttää tai haetaanko yritykseen ylipäätään uusia työntekijöitä. 

Kaikesta huolimatta tilinpäätös on yhä ja tulee olemaan iso osa sijoittamista. Vaikka informaation muoto on muuttunut, se ei siltikään poista sitä asiaa, että tilinpäätöksen perimmäinen idea on hyvä sisäistää.

Rikhard Wacker

Rikhard Wacker

Rikhard Wacker on suositun Inssin Osingot -sijoitusblogin ylläpitäjä. Rikhard aloitti sijoittamisen vuonna 2012 ja on kirjoittanut sijoitusblogia vuodesta 2017 lähtien.

Tarjoukset