Velkakirja on asiakirja, joka todistaa sen, että velallinen on saanut velkojalta lainaksi velkakirjassa ilmoitetun rahamäärän ja sitoutuu maksamaan sen takaisin sovituin ehdoin.
Yleisimmin velkakirja tehdään pankin kanssa, kun ostetaan vaikkapa asuntoa tai muuta suurempaa hankintaa, mutta myös yksityishenkilöt voivat tehdä velkakirjan keskinäisestä velkasuhteestaan. Asioiden kirjaaminen kirjalliseksi velkakirjaksi on aina suositeltavaa, sillä se edesauttaa mahdollisten ongelmakohtien ratkaisussa.
Miten velkakirja tehdään, ja mitä siitä pitäisi löytyä?
Velkakirjasta pitäisi löytyä lyhyesti sanottuna tietysti velkojan ja velallisen henkilötiedot, velan määrä ja muut ehdot.
Velkakirjapohja löytyy helposti vaikka netistä, vaikkei sellaista ole toki vaikea tehdä itsekään. Kun löytyy valmis velkakirjan sopimuspohja, on kuitenkin suhteellisen helppoa luottaa siihen, että kaikki tärkeät asiat tulevat kirjattua. Velkakirjan malli sopii ainakin useimpiin tavallisiin tilanteisiin, ja sitä voi tarpeen tullen muokata itselleen sopivaksi.
Lainasumma ja henkilötiedot ovat tietysti vielä yksinkertaisia juttuja, mutta monimutkaisemmaksi homma saattaa mennä siinä vaiheessa, kun ruvetaan pohtimaan takaisinmaksuehtoja.
Ehtoihin voi kuulua esimerkiksi velan korko, jos sellainen halutaan. Mikäli sopimukseen kuuluu korko, tulee määritellä sen korkoprosentti. Mikäli velka on koroton, on sekin syytä mainita. Vaikka periaatteessa turhaa informaatiota kannattaa välttää, on velkakirjaan syytä kuitenkin kirjata kaikki, jolla voidaan katsoa olevan pientäkin merkitystä. Velalla voi olla myös viivästyskorko, vaikka siihen ei varsinaista korkoa sisältyisikään. Se voi olla tietty prosenttimäärä tai vain yleisesti korkolain mukainen.
Takaisinmaksuehtoihin kuuluu myös velan erääntymispäivä, joka voi olla eksakti päivämäärä tai esimerkiksi tietty aika (kuten vaikkapa kaksi vuotta) velan antamisesta. Ehtoihin on myös syytä kirjata, onko velallisella oikeus maksaa velkaa pois ennen sen erääntymistä. Tämä ei luultavasti ole ongelma läheisten suhteiden kohdalla, varsinkaan jos velasta ei mene korkoa.
Velkakirjassa saattaa olla myös muita ehtoja, jos sellaiset nähdään tarpeelliseksi. Tällainen voisi olla esimerkiksi velan vakuudeksi asetettu pantti, mikä tosin vaatii erillisen sopimuksen. .
Lopuksi velkakirjasta tulee löytyä ainakin päiväys ja velallisen allekirjoitus. Todistajat tai velkojan allekirjoitus eivät ole välttämättömiä, muttei niistä suinkaan ole haittaa. Velkakirja ilman todistajia on kuitenkin mahdollinen.
Mitä velkakirjan laadinnassa tulee ottaa huomioon?
Velkakirjaa ei pidä pitää epäluottamuksen osoituksena, vaan olisi ajateltava sen olevan aivan tavallinen asia varsinkin isomman yksityishenkilöiden välisen lainan kohdalla. Pankin kanssa sellainen tehdään poikkeuksetta, mutta yhtä hyvin velkakirja voidaan kirjoittaa myös silloin, kun kyseessä on vaikkapa laina lapselle.
Ilman velkakirjaa velkasuhdetta on hyvin vaikeaa, tai jopa mahdotonta, todistaa.
Yksi asia, jonka vuoksi velasta on hyvä olla mustaa valkoisella, on verotus. Yksityishenkilöiden väliseen velkasuhteeseen liittyy nimittäin myös verotuksellisia asioita. Velasta maksetut korot voi vähentää verotuksesta, jos velka on asunto- tai tulonhankkimisvelkaa. Korkotuotot puolestaan ovat saajalleen veronalaista pääomatuloa, josta on ilmoitettava verottajalle joko OmaVerossa tai lomakkeella 50B.
Velkakirja voi olla tavallinen tai juokseva. Juoksevassa velkakirjassa sovitaan lainanottajan olevan velkaa velkakirjan haltijalle, jolloin velkoja voi siis vaihtua.
